Kuten kaikissa harrastuksissa, etenkin taitopohjaisessa, hyvin tärkeää näyttelevät välineet. Välineet eivät saa olla esteenä taitojen kehittymiselle. Nykyään soittimia ja muuta soittoharrastukseen liittyvää välineistöä tuntuu löytyvät jokapuolelta, ja viimeaikoina mm. tavaratalot ovat lisänneet sähkökitaroita valikoimiinsa. Näiden laitteiden laadusta tuskin voi kovin montaa hyvää sanaa sanoa, joskaan hinnatkaan eivät hivo pilviä. Laatu vain on joka arvosteluasteikolla todella alhaista.

Soittannollisesti ja soitonaloittamisen kannalta nämä tavaratalokitarat ovat yleisesti todella huonoja. Vikoja saattaa elektroniikka puolen lisäksi löytyä mm. otelaudan viimeistelyssä, ja aloittelija saattaa satuttaa itsensä pahastikin otelaudan ulkopuolelta törröttäviin nauhoihin. Lisäksi säädöt näissä kitaroissa ovat miltei aina päin p*rsettä, eivätkä halvimmat mallit anna edes mahdollisuutta säätöjen tekemiseen. Musiikkikaupasta kitaraa ostettaessa, on useimmin mahdollista neuvotella kitaran säätäminen samaan hintaan, ammattilaisen tekemänä.

Ohjeeksi annettakoon, että jos nyt olet vakavasti ajatellut aloittaa kitara harrastuksen, en ostaisi mitään soitinta alle 200 euron. Soittimista jotka maksavat hieman yli tämän summan, vain harvat ja valitut ovat sellaisia, että niitä uskaltaa suositella ensimmäisiksi soittimiksi.

Paras tapa lähteä liikkeelle on ostaa paras mihin on varaa, tässä ei nyt kannata tinkiä. Jos ei ole varaa hyvään, pitää säästää hieman lisää. 200-300 euron sijoituksella on kuitenkin mahdollista saada itselleen täysin soittokelpoiset välineet, jos ottaa asioista hieman selvää etukäteen. Tuon hintaluokan ns. hyvät soittimet omaavat kaikki edellytykset harrastuksen aloittamiseen, sekä kestävät kovassakin käytössä pitkään.

Kun sijoittaa kerralla tarpeeksi, ei tarvitse miettiä uusien välineiden ostoa vähään aikaan. Soittoharrastuksessa tulee päästä miettimään itse suoritusta, eikä miettiä sitä, että johtuuko huono saundi välineistä vai taidoista. tämä onkin yllättävät tärkeä tekijä soitettaessa, sinun tulee tietää soittosi olevan vain, ja ainoastaan sinusta itsestäsi kiinni.

Ensimmäinen kysymys, joka kitaraa hankittaessa tulee eteen, on akustinen- vai sähkökitara. Ja usein näkeekin väittelyjä siitä, kumpi olisi parempi vaihtoehto ensimmäiseksi soittimeksi. Oikeaa ja väärää vastausta tähän ei kuitenkaan ole, molemmilla on mahdollista oppia soittamaan.

Käytännössä valintaan vaikuttavatkin ainoastaan siis, budjetti ja omat mieltymykset. Kohtuullinen akustinen maksaa rahallisesti selkeästi paljon vähemmän kuin kohtuullinen sähkökitarapaketti. Pitkällä tähtäimellä molemmat tulevat usein kuitenkin yhtä kalliiksi. nimittäin akustisiinkin kitaroihin on mahdollista sijoittaa hyvin paljon rahaa, soittoon tosissaan paneutuessaan. Lopullisen ratkaisun usein kuitenkin lopulta tekee se, mitä itse tahtoo soittaa. Kummallakin soittimella on periaatteessa mahdollista soittaa mitä vain, mutta se ei tunnetusti ole sama soittajalle itselleen. Jos akustinen ei miellytä ajatuksena soittajaa itseään, ei voida olettaa kovin pitkäaikaista kiinnostusta soitinta kohtaan.

Jos tahtoo selvitä kaikista halvimmalla mahdollisella tavalla tai on epävarma jaksaako kitaransoittoon perehtyä pitkällä tähtäimellä, on suositeltavaa ostaa nailonkielinen akustinen. Nailonkielisten otelauta on leveämpiä helpottaen soittamista aluksi ja soittaminen yleisesti ottaen on helpompaa pehmeiden kielten takia. Lisäksi huomioitava on myös soittimen edullinen hinta, jolloin taloudellinen tappio ei ole erityisen suuri jos soittamisesta ei jaksakaan kiinnostua tarpeeksi paljoa että harrastus olisi pitkäikäinen.

Harvoin aloittelija tulee ajatelleeksi sitä, että kitaraharrastuksen aloittamisesta koituvat kulut eivät rajoitu pelkästään vahvistimeen ja itse kitaraan. On olemassa koko joukko hyödykkeitä, jotka ovat joko välttämättömiä tai ainakin tulevat tarpeeseen.

Kielet

Todella tärkeä osa soiton kannalta, totta kai. Eivät ole kovin kalliita, ja hyvälaatuisen kielisetin saakin helposti ~10 eurolla.

Viritysmittari

Kitara ei tule pysymään loppuikäänsä vireessä, ja aloittelijan sävelkorva ei useinkaan riitä korvakuulolta virittämiseen, joten mittari kannattaakin hankkia heti alussa. Perus mittareita saa 10-20e.

Kitarakaapeli

Pitäähän siitä vahvistimesta jotain ääntäkin saada. Saatavilla on erimerkkisiä ja pituisia kaapeleita, joissa esiintyy usein suuriakin laatueroja. Kuitenkin ihan soittokelpoisen piuhan saa ostettua musiikkiliikkeestä. ~10e

Plektrat

Kitaran soittoon tarvitaan luonnollisesti myös plektra. Omasta mieltymyksestä on aluksi vaikea sanoa, joten näitä kannattaa hankkia monenlaisia ja kokeilla niistä se, mikä vaikuttaa omia sormia miellyttävimmältä. ~50snt kpl

Hihna

Jos kitaraa ei ole ajatellut soittaa istualtaan, tai mahdollisuuksia on esim. bändisoitantaan, on hihnan hankkiminen aivan ehdoton juttu. Hihnoja on kaikenlaisia ja hinnat vaihtelee edullisesta aina päättömään hintaan. ~10-50e

Säilyttäminen

Varsinkin jos kitaraa on suunniteltu liikuteltavaksi paikasta toiseen, on jonkin laisen suojapussin hankkiminen aivan välttämätöntä. Laukkuja on saatavissa pehmeitä "reppuja" ~20-50e, sekä kovia "salkku"-malleja ~50-100e.