No niin tästähän se sitten lähti,  koulu.  

Peruskoulusta siis keväällä valmistuin, ja nyt aloitin kolmevuotisen taipaleen Juhannuskukkulalla, painoviestintä puolella. Kolmen vuoden kuluttua pitäisi siis valmistua ulkoasun suunnittelijaksi. Ensimmäinen viikko nyt täynnä, ja onhan ollut aika pyöritystä. Pieni kuva kuitenkin on jo ehtinyt kehittyä siitä, mitä se kolme vuotta ja sen jälkeinen työ tulee suurin piirtein olemaan.

Tässä vaiheessa voin sanoa, ettei se ole aivan sitä mitä luulin sen olevan, tai mitä entinen opo, antoi meidän hakijoiden ymmärtää. Ala itsessään ei ole tunnettu. Kuinka monia kertoja olenkaan saanut selittää sukulaisille ja tutuille, mitä oikeastaan olen menossa opiskelemaan. Kaikkihan tuntevat sairaanhoitajat ja autokuskit, vaan ulkoasun toteuttajat?

Työ on pääasiassa painopinnan suunnittelua ja valmistusta asiakkaiden toiveiden mukaan, aina painovaiheeseen asti. Lehdet, julisteet, mainokset, kaikki mitä nyt voi painaa. Painettua tavaraahan näemme koko ajan ympärillämme, joten ala itsessään on hyvin laaja. Painettua tekstiä löytyy mm. kynästä pöydälläni, tietokoneesta, käytännössä joka puolelta.

Ensimmäisen viikon aikana opiskelu on lähinnä ollut tutustumista uusiin tiloihin ja tapoihin. Pietä arvelusta on syntynyt, onko tämä sittenkään mitä haluan tehdä loppuelämäni? Tiedän joo, eihän mikään ole poissuljettua, kolme vuotta tätä ja voisin käydä sen jälkeen mitä haluaisin silloin. Jotenkin vaan tuntuu turhalta hukata kolme vuotta elämästään, nuoruudestaan, johonkin joka maistuu puulta päivästä toiseen. Päätin nyt kuitenkin vielä odottaa, ja päästä paremmin sisälle, mitä tämä oikeastaan on.

Työllistyminen alalla on huono, vaikka ala onkin suuri ja työllistävä. Työntekijöitä vian löytyy enemmän, kuin töitä.

Joka-aamuinen vajaan tunnin linja-auto matka, kilometrin kävely ja kuusikymmentä ihanaa porrasta koululle tuntuivat ensimmäisinä aamuina ylitsepääsemättömiltä. Pikkuhiljaa alan niihinkin tottua. Herätykset ovat aikaisia, eihän täältä korvesta niin usein linja-auto kulje.

Kirjoittelen lisää opinnoista ja mitä nyt mieleen tuleekaan myöhemmin, kunhan arki taas pikkuhiljaa alkaa loksahtaa takaisin rattailleen. Nyt on vielä kaikenlaista muuta, joten ei kaikki aika riitä blogin ylläpitoon. Yritän nyt kuitenkin jotain vääntää tännekin, ettei aivan kuole..