Vastaus karhumakirjeeseen

                    Arvoisa vastaanottaja, Olen aivan äskettäin vastaanottanut kiihkeän kirjeenne koskien maksamatta jäänyttä laskua. Kirjeessänne väitätte
                    voivanne aiheuttaa ongelmia, koska lasku olisi pitänyt maksaa jo aikoja sitten, ettekä ymmärrä miksi en ole niin toiminut. Kun kerran puhutte
                    ongelmista, niin sallikaa minun valistaa Teitä. Vuonna 1981 ostin velaksi sahalaitoksen, 1982 härkävaunut, reen, kaksi hevosta, haulikon,
                    traktorin, Colt-merkkisen aseen sekä pari tiinettä sikaa.

                    Vuonna 1983 sahalaitos paloi, jättämättä mitään jäljelle paitsi valtavan tuhkakasan. Toinen hevosista kuoli, toisen lainasin eräälle
                    mustalaiselle, joka antoi sen kuolla nälkään. Silloin liityin kirkkoon. Vuonna 1984 kuoli isäni ja veljeni hirtettiin hevosvarkaudesta. Ratatyömies
                    teki tyttäreni paksuksi ja minun oli pakko maksaa lääkärille 4000 markkaa estääkseni äpärää tulemasta sukulaisekseni.

                    Vuonna 1985 toinen pojistani sai sikotaudin, joka levisi myöskin alapäähän ja hänet oli kuohittava, hänen henkensä pelastamiseksi. Eräänä
                    päivänä lähdin kalastamaan, vene kaatui ja menetin isoimman koskaan näkemäni kalan ja kaksi pojistani hukkui. Kumpaakaan heistä ei ollut
                    kuohittu.

                    Vuonna 1987 vaimoni lähti lätkimään nekrun kanssa jättäen kuitenkin pari mustaa kakaraa muistoksi. Minä taas menin naimisiin piian kanssa
                    pitääkseni kustannukset alhaalla.

                    Vuonna 1989 paloi loput rakennuksista ja rupesin ryyppäämään. Siitä tuli tapa, josta luovuin vasta kun minulla ei ollut muuta jäljellä kuin
                    vesitiivis kello ja munuaiongelma. Yhteen aikaan en tehnyt muuta kuin vedin kelloa ja juoksin yhteenään kusella.

                    Seuraavana vuonna tulin taas järkiini ja päätin yrittää vielä kerran. Ostin sitovan elonleikkuukoneen, puimurin ja lanoitteen levittäjän, mutta
                    pyörremyrsky puhalsi kamat aina seuraavaan kuntaan saakka. Vaimoni löi kimpsunsa yhteen erään kulkukauppiaan kanssa, poikani
                    pyyhkäisi perseensä rotanmyrkkyyn upotetulla maissintähkällä ja joku äpärä ampui pois palkintohärkäni kivespussit. Nyt olen niin köyhä, että
                    jos paskantaminen maksaisi pennin, minun olisi oksennettava.

                    Yritys saada rahaa minulta on kuin yrittäisi pistää voita villikissan perseeseen sukkapuikolla, ja nyt Te väitätte voivanne aiheuttaa minulle
                    ongelmia. Ainut mitä voin siihen sanoa on se, että olette sydämellisesti tervetulleita yrittämään.

                    Entinen tilanomistaja, nykyinen puhelinmyyjä