Muut miettivät maanantaina mistä kirjoittaa äidinkielen kirjallisuuskilpailuun. Minä kirjoitin, meillehän oli kaksi tuntia aikaa tietokoneilla, ja monet eivät saaneet mitään aikaan, useat eivät jopa olleet keksineet otsikkoa aiheelleen. Sain työn valmiiksi jo reilusti ennen maanantain tuntien loppua. Ja nyt siis istun jälleen äidinkielen kaksoistunnilla, ja katselen kun muut yhä pohtivat otsikoitaan. En toki ole ainut, onkai täällä muutama muukin jonka työ alkaa pikkuhiljaa näyttää suurin piirtein valmiilta.

Mietinpä äsken sitten miten kulutan äidinkielen kaksoistunnin, kun käytössäni on vain internet ja erittäin kivikautinen pc. Käynnistyminen vei vartin, ja työpöydältä löytyy jos jonkinmoista ala-asteelaisten siihen lataamaa sontaa, mm. koiran kuvia ja sen sellaista. Eipä ole minun koneeni, menisi hermot kun joutuisi tällaisen kanssa tappelemaan. Näppäimistökin on oikein hieno, tästäkin kirjoituksesta syntyvä naputus kuuluu varmaan yläkertaan saakka.

Atk-luokka, jotenkin ahdistava paikka, jonkimoinen pommisuoja ilmeisesti. Täällä jossain maan tasolla, puolen metrin paksuisten seinien keskellä. Muutenkin, vailkoiseksi kalkitut seinät ja kolkko sisustus, jos sitä siksi voi kutsua, saa koko huoneen näyttämään karulta ja ahdistavalta. Eikö seinille olisi voitu ripustaa vaikka ala-astelaisten piirustuksia tai muuta vastaavaa, väriä antamaan. Vaikka eikai asia minulle liiemmin kuulu, enkä täällä joudu kovin usein käymään. Luojan kiitos.

Kai sitä tässä, nyt pitää vaan keksiä vielä tekemistä tunniksi, eiköhän sen netissä saa kulutettua, sitä vaan ettäjos kirjoittaisin tätä pidemmäksi, kukaan ei jaksaisi lukea, jos jaksaa nytkään.