Välistä alkaa aina tuntumaan siltä ettei mikään enää kiinnosta.. Välillä se olo on useinkin.. Nytkin viimepäivinä on monesti vituttanut niin pahasti ettei tiedä mitä sanoa.. Mitään yhtä syytä ei voi nimetä, ehkä se masennus vaan kasaantuu monista pienistä ongelmista ja turhuuksista.. Seuraavana päivänä taas saatan ajatella että, no, mitäs tässä murehtimaan senkun antaa mennä vaan, ja paskat jos ongelmia tulee niin sitten tulee..

Noh.. Se siitä angstista, jonnekinhan sekin pitää purkaa, eikö?

Viimeviikonloppu, pääsiäisloma, siinähän se vilahti ohi, ja sunnuntaina Hunkseja kattomassa, ja vielä ihan omssa pikku kylässä. Miten nekin tänne oli eksyneet? No ihan kivaa oli, ei siinä mitään. Ja onhan se hieno homma että tännekin saadaan jotain elämää.

Musapuolelta ihme reggae-vaihe meneillään. Kitaralla soitellaan Bob Marleyn "letkeitä" biisejä ja kaiuttimissa soi raappana, aamusta iltaan tottakai. Olihan muuten varsin hieno löyty tuo raappana, en ollut aiemmin kuullut mitään ky. bändistä, ja nyt ei muuta osaa enää kuunnellakaan.

Äsken tuli katsottua Last Days leffa, olen jo kauan halunnut kovasti sen nähdä. Ja nyt kun viiimein näin, niin olihan muuten todella suuri pettymys. Leffan puolivälissä vedin puolentunnin torkut.. (toppasin tietysti leffan siksi aikaa).. Noh sitten heräämys ja takaisin leffan pariin, välissä tuli käytyä jääkaapilla ja napulteltua tekstareita.. Ei siis mikään katsomisen arvoinen todella.. Juoni puuttui mielestäni kokonaan, ja elokuvan sanoma ja tapahtumat jäivät muutenkin, ainakin itselleni, todella hämärän peittoon.. Mitään ei vaan tapahtunut missään kohdassa..

Ky. leffa siis Nirvana-yhtyeen keulahahmon Kurt Cobainin viimeisistä päivistä kertova raina, vuodelta 2005.