Kummastelin tuossa eilen puolenpäivän maissa ovelta kuuluvaa hiljaista koputusta. Vilkaisin ulos ikkunasta, eihän minun pitäisi odottaa vierasta vaiko..? Aivan pihan takaosissa, kuin piilossa, nökötti pienikokoinen punainen skootteri, ei täkäläisiä..

Menin sitten avaamaan oven, mitäpä haittaa siitäkään olisi. Oven takana seisoi about parissakymmenissä oleva tummaihoinen mies, paperilappu kädessään.

Sujuvalla englannilla hän ensitöikseen, hieman ujosti ja pelokkaasti ilmoitti asiansa. Hän ei tahtonut rahaa, eikä halunnut kaupata mitään. Sen sijaan hän tahtoi vain kertoa työstään Intiassa.

Hän kertoi asuvansa hyvin köyhässä, ja aivan Intian perukoilla sijaitsevassa pikkukylässä. Hän työskentelee opettajana sikäläisessä koulussa. Suomeen hän on tullut opiskelemaan maataloutta, opettaakseen tätä myöhemmin omassa maassaan, jossa maatalous on perheiden pääelinkeino.

Itse olin täysin myyty, mies oli todella mukava, hauska ja sain jopa harjoitella englanninkielentaitojanikin.. Hän kun ei suomea puhunut, ja pahoittelikin tätä kovin.

Lähtiessään mies antoi esitteen, jossa kerrottiin asiasta vielä lisää, ja joka sisälsi linkin internet sivuille, joilla on mahdollista lahjoittaa rahaa hyvän asian puolesta.



Mietin tuossa äsken vain, että monikohan puhuu englantia tässä lähistöllä, suurin osa lähi naapureista kun on jo päälle viisikymppisiä, joten tuskin osaavat. Todennäköisesti nähdessään tämän miehen vetävät vain oven lukkoon ja ikkunat kiinni, sääli sinänsä.